Avokadopasta

Tein tässä kerran avokadopastaa ja se vei tietysti kielen mennessään. Tässä resepti varsinkin äitiä varten, koska ihastuit siihen. Näin ei tarvitse googlata joka kerta erikseen.

Alkuperäisestä reseptistä poiketen käytin auringonkukkaöljyä, koska vain pidän siitä enemmän. Juustoa käytin noin puolet vähemmän, mutta sitä voi sitten lisätä vaikka pastan päälle. Näin nekin, joiden vatsalle juusto ei niin sovi, voivat paremmin nauttia pastasta

Avokadopasta ála Gullichsen (neljälle)

1 valkosipulinkynsi
½ chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa  (laitoin tavallista ja korianteri käy kuulemma myös)
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia

Kuutio avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Pilko valkosipuli hyvin hienoksi, pilko myös chili (ilman siemeniä) ja laita ne kulhoon.   . Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoittele lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Ota talteen vajaa desi spagetin keitinvettä ja lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan. Sekoita kastike ja spagetti keskenään. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria.

Rosetit voittaa tippaleivät!

Vappuna meillä ei käytännössä koskaan osteta tai tehdä tippaleipiä. Sen sijaan rosetteja on kertakaikkiaan pakko olla. Niitä on helppo tehdä massoittain. Tarvitaan vain rosettirauta, taikinaa ja öljyä. Rosetteja ei ole edes pakko sokeroida, jos ei tahdo. Siman kanssa näitä voi syödä tusinoittain ihan vain huomaamattaan.  Reseptin fruktoosin voi taas kerran korvata tavallisella sokerilla. Siman teko on helppoa, mutta jos haluat testata vähäsokerista simaa ilman fariinisokeria, niin nyt on jo kiire.

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäisen kunniaksi virpomisloru Sortavalasta 1935 - 36.

Virvon varvon vitsasella
kostan koivun oksasella
rikkahaksi rakkahaksi
suuren linnan valtiaaksi
Annaks` sie miulle kanan vai munan

 Mämmiä ei enää ehdi tehdä, mutta kevyt-pashaa voi vielä kokeilla.

Pääsiäistä odotellessa

Koetan saada keittokirjamme reseptejä julkaistua vuoden etenemisen mukaan. Koska pääsiäinen on kohta jo ovella ja mämmiäkin on ollut kaupassa joulusta saakka, alkaa olla aika julkaista oma kotoinen mämmireseptimme.

Minun ehdoton suosikkini on "kevyt" pasha. Tätä jaksaa syödä enemmänkin kuin pari lusikallista.

Jos joku muu kuin perheemme eksyy sivuille, niin pari asiaa voi kohotella kulmakarvoja. Ensinnäkin reseptit tuntuvat olevan enemmän armeijakunnalle kuin perheelle. Tämä vain johtuu siitä, että meitä on juhlapyhinä monta. Reseptit ovat yleensä 8 - 12 hengelle ja ruoan on suunniteltu riittävän koko pyhän yli. Makeat ruoat on perhesyistä tehty yleensä makeutusaineella tai fruktoosilla. Mikään ei estä korvaamasta näitä sokerilla.

Ihan kaikista ruokalajeista ei ole reseptiä. Esimerkiksi lampaanpaisti on yleensä klassinen valkosipulilla maustettu versio, mutta olemme tehneet myös erilaisia kokeiluja vuosien varrella. Tämä on sitä aluetta, johon voi myöhemmin odottaa lisää reseptejä. Huomasin myös, että laheskään kaikista ruokalajeista ei ole kuvia. Niitä ei aikanaan kirjaan mahtunut, joten en niitä tullut ottaneeksi. Pitää täydentää kuvavarastoa vuoden edetessä.

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille!

Alku

Vihdoinkin pääsin alkuun kirjan siirtämisessä blogin muotoon.

Koska joulu on jo ohi, sen reseptit saavat odottaa, vaikka niitä onkin eniten. Ensimmäisinä resepteinä sivuilta löytyvät kevättalven herkut. Nyt kun kaupatkin jo myyvät Runebergin torttuja, on hyvä mahdollisuus kokeilla perhepiirissämme jo lapsuudesta tuttua versiota. Resepti on julkaistu joskus historian hämärissä Helsingin Sanomissa ja ollut siitä saakka suosiossamme.

Jos joulusta jäi kinkunluu ja se tuli pistettyä pakastimeen, on laskiainen hyvä tilaisuus kaivaa kinkunjämät esille ja tehdä kunnon hernekeitto.